Mustikkaista mäntykangasta Polvijärven särkillä, Heinäveden länsilaidalla.
Lähtekäämme metsään!
Vanhan sanonnan mukaan Jumala ei laske metsässä vietettyjä päiviä. Minkä vanha kansa jo tiesi, on myös moderni tiede varmentanut. Tunnettua on, että jo 15 minuutin oleilu vaikuttaa suopeasti terveyteen muun muassa vähentäen stressiä ja alentaen verenpainetta.
Heinävedellä metsää riittää, ja luontokokemuksen voi saada ihan vain astumalla vähän sivuun tieltä tai hakeutumalla merkitylle luontopolulle. Toisaalta täällä on myös koko joukko todellisia luontoaarteita, joihin ei välttämättä osu, ellei joku vinkkaa. Kokosimme kuusi mielenkiintoista, tuttua ja vähemmän tunnettua kohdetta, joissa on tutkittavaa sekä vasta-alkajille että edistyneille.
1. Maaginen Kirkonmäki
Kirkonmäellä lienee käynyt lähes jokainen heinäveteläinen, ja myös kirkonmäen hautausmaa on useimmille tuttu. Jos kuitenkaan ei ole, kannattaa tuo aukko sivistyksessä täyttää.
Hautausmaan vanhimmat haudat ovat peräisin 1800-luvun puolivälistä, ja koosta päätellen myös puustolla on monin paikoin ikää vähintään saman verran. Kiviaitojen sisäpuolella on vieri vieressä kuusivanhuksia, joiden runkoa ei yhden aikuisen käsivarret riitä halaamaan, ja kun seuraa polkuja muutamia kymmeniä metrejä kalmiston vanhimmalle puolelle, onkin äkkiä uudessa todellisuudessa, jossa nykyaika häviää.
Kirkonmäen hautausmaan hoidettujen hautojen ja polkujen välissä on kauniin rehevää sekametsää.
2. Polvijärven särkät
Kun Varkaudentieltä kääntyy Syrjäntielle ja jatkaa sorapintaista vuoristorataa viitisen kilometriä, tulee Polvijärven pohjoispäähän. Siinä vaiheessa tien oikealle puolelle eli länteen päin jää harjualue, jonka näkee helposti tiellekin, jos osaa etsiä.
Harjualueen laidalle vie parikin tukkirekoille tehtyä soratien pätkää, ja autolla pääsee kivenheiton päähän harjuista. Osa alueesta on hakattu, mutta isoin harjanne on käytännössä luonnontilassa tasaisen männikön peittämänä.
Harjun päälle pääseminen vaatii jonkin verran kapuamista jyrkässä rinteessä, mutta koska maasto on hyvin tasaista mäntykangasta, alue on metsäkohteena helpoimmasta päästä. Kun harjanteelle kiipeää, vaiva saa palkan, sillä vajaan kilometrin mittainen jyrkkäreunainen harju on mykistävän kaunis.
Jos vielä jaksaa kavuta alas harjanteen toiselle puolelle, voi käydä katsomassa suurelta osin soistunutta metsälampea, jonka arvo on noteerattu jopa valtakunnan tasolla: Vuonna 1995 Suomen ympäristökeskus valmisteli sittemmin peruuntunutta pienvesien suojeluohjelmaa ja listasi suojelukohteita. Tuossa listauksessa valtakunnallisesti merkittäviä kohteita oli koko maassa 81, ja Polvijärven särkkien nimetön lampi oli yksi niistä, mikä on lammen rannalta käsin helppo ymmärtää.
Polvijärven harjun päällä kulkee polku, joka lienee tuhansia vuosia vanha kulkureitti. Harjun takana on muun muassa rehevä lampi, jonka arvo on noteerattu jopa valtakunnan tasolla.
Huhmarniemen retkisatamaan pääsee veneellä tai autolla. Laguunimaisessa rannassa on pitkälle matalana jatkuva hiekkapohja. Kävijöitä palvelee myös viihtyisä nuotiopaikka, ulkohuussi ja tervaksia pursuava liiteri. Kirves tosin kannattaa varata mukaan, sillä talon kirves oli lähtenyt jonkun matkaan.
3. Moni-ilmeinen Vihtarinniemi
Kermajärven itäpäässä sijaitsevaan Vihtarinniemeen pääsee sekä vesitse että maitse. Ihan sattumalta sinne kuitenkaan tuskin eksyy, sillä jos niemeen tulee autolla tai pyörällä, saa Joensuun tieltä ajaa soraista reittiä kymmenen kilometriä, ennen kuin tulee niemen läntisen kärjen tuntumaan.
Matka kuitenkin palkitsee, sillä niemen läntinen pää on luonnoltaan rikas ja monipuolinen ja vieläpä heinäveteläistä metsämaisemaa kauneimmillaan.
Tien varrelle sattuu useita laajojakin hakkuuaukeita, mutta niemen rantoja kiertää laaja suojeltu vyöhyke, jolle mahtuu komeaa korpea, tasaisia sammaleisia kankaita, jylhiä kallioita ja myös jäkäläisiä aukioita, jotka voisivat hyvin olla Lapin maisemaa. Jos vaivautuu aivan niemen kärkeen, voi käydä katsastamassa myös muinaisen kivipöydän ja ihailla vastarannalla nousevaa Hirvikalliota.
Eväspaikaksi tai vaikka erillisen retken kohteeksi sopii erinomaisesti Huhmarniemi, missä on laguunimainen, matala hiekkaranta ja viihtyisä nuotiopaikka. Retkisatamassa on myös ulkokäymälä.
Kohteet kartalla:
Huhmarniemi
Vihtarinniemen kärkipäässä laaja jäkäläinen kallioharjanne, missä on myös muinainen käräjäpaikka.
Hiekkaniemessä on matala hiekkaranta ja nuotiopaikka.
4. Historiallinen Hiekkaniemi
Heinäveden ja Liperin rajalla sijaitseva Suurijärvi on geologinen kummajainen, josta vesi virtaa poikkeuksellisesti pohjoiseen. Suurijärven pohjoispäässä, Juojärveen virtaavan Kytöjoen latvoilla, juuri ja juuri Heinäveden puolella, on alue, joka on jäljistä päätellen houkutellut ihmisiä halki vuosituhanten.
Kapea, koukkumaisesti kaareutuva Hiekkaniemi kartalta bongattuna kiehtova ja koettuna todellinen aarre. Autolla pääsee lähelle rantaa, mistä noin 300 metriä pitkä, helppokulkuinen polku vie halki ohjaa vierailijan kapean, vain parikymmentä metriä leveän niemen kärkeen. Siellä kävijää odottaa nuotiopaikka ja kaunis järvimaisema, jota tosin riittää koko matkan.
Hyvin kiehtova lisämauste Hiekkaniemessä on, että se on ollut selvästi ihmisten tiedossa jo muinaisina aikoina. Niemessä on nimittäin helposti havaittavissa ainakin kolme asuinkuoppaa, joilla on ikää vähintään muutama tuhat vuotta. Jos seikkailumieltä riittää, voi myös kahlata kapean salmen yli vieressä olevaan nimettömään saareen, missä muinaisasutuksesta puolestaan kertoo toistakymmentä ansakuoppaa.
Matalan veden aikaan Hiekkaniemestä pääsee naapurisaareen kahlaten. Saaresta on 1930-luvulla otettu soraa rautatien tarpeisiin, mutta saaren sisäosissa olevat ansakuopat ovat todennäköisesti kivikauden peruja.
5. Kaunis Neitivuori
Valtatie 23:n ja Kermajärven välissä, Putukan suoran kohdalla, on pitkä kallioharjanne, joka vielä jokin aika sitten näkyi komeasti tielle asti, mutta on nyttemmin peittynyt jossain määrin puuston taakse. Kartan mukaan harjanne on nimeltään Neitivuori (kartta).
Neitivuoren päälle pääsee sen itäpäästä Kalettomanniementieltä. Harjanteelle pääsee kiipeämään suhteellisen helposti, mutta kovin huonojalkaiselle louhikkoista maastoa ei voi suositella. Muutoin paikka on ehdottomasti näkemisen arvoinen, sillä kallion päällä on kaistale vanhaa sekametsää ja näköalakin on komea.
6. Kypärälahden komeat kalliot
Viitalahdentien ja valtatie 23:n risteyksessä on vaikea olla huomaamatta Kermajärven itäisintä lahtea reunustavia kalliojyrkänteitä. Seinämä nousee veden pinnasta varsin suoraan korkeimmillaan noin 40 metriin, ja kuten arvata saattaa, näkymät kalliolta ovat hulppeat.
Kallioille pääseminen ei sinänsä vaadi pitkää patikointia, sillä Viitalahdentieltä tai vaikka Seon pihasta matkaa tulee huipulle vain noin 400 metriä. Matkalle sattuu kuitenkin yksi ojan ylitys, louhikkoista maastoa ja tiheitä pusikkoja, joten tätäkään kohdetta ei voi huonojalkaiselle suositella.
Muutoin kallioharjanne on ehdottomasti näkemisen arvoinen. Mäntyjen varjostamalta, jäkälän ja sammalen peittämältä laelta avautuu hulppea näkymä Kypärälahdelle.
Kallioharjanne on ollut Heinäveden Muinaisseuran vakioretkikohde, koska kallion itäpäässä on kaksi ihmisen asettamaa, ajoittamatonta, mutta selvästi vanhaa jalkakiveä.
